Miksi Pre-Esports? Miksi ei esports? 

Miksi Pre-Esports? Miksi ei esports?

Leppoisana miehenä tunnettu reksi joutuu nyt vähän ärähtämään. Reksi ei ole hyvin, hyvin vihainen, kuten tuttavansa setämies Nasse. Mutta tänään Soglandian koillistornissa pergamenttiin piirretään kirjaimia vähän voimallisemmin. Miksi Pre-Esports? Miksi ei esports?

Sanaisen säiläni kohteena on esports, sillä esports eli e-urheilu alana nykyisessä muodossa on mielestäni merkityksetöntä ja jopa turhaa. Siis nykyisessä muodossaan. Verrattuna perinteiseen urheilukulttuuriin, joka on vuosikymmenten saatossa kasvanut yhteisöjen tarpeista yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja kansanterveyden tukijalaksi, niin e-urheilussa organisoidut toimijat ovat kaapanneet orastavan e-urheilukulttuurin rahantekokoneeksi pyrkien lähinnä maksimoimaan profittia ja menestystä välittämättä tuon taivaallista yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Sen nykyinen arvomaailma on täysin vinksallaan.

Urheilun tehtävä on liikuttaa maailmaa, kasvattaa ja kehittää, opettaa uusia taitoja ja kouluttaa ihmisiä. Sen tulisi valmentaa valmennettavaansa kohti parempaa tulevaisuutta. Varsinkin nuoria! Nykyisellään e-urheilu ei sitä juurikaan tee. 

Minulla oli tähän kohtaan pidempikin valitusvirsi siitä, mikä kaikki muu e-urheilussa vikana, mutta loppujen lopuksi se on aikansa tuote ja on mitä on. Siellä on kiivetty hanuri edellä kohti rahapuun latvaa. Voi valittaa, tai sitten tehdä asialle jotain. School of Gamingissa päätimme tehdä asialle jotain. Voit siirtyä tästä suoraan tarkastelemaan luomaamme Pre-Esports-konseptia.

Artikkeli on varsin pitkä. Lyhennetyn version ja parhaat makupalat voi lukaista suoraan täältä 10-kohtaan listattuna.

Miksi me harjoittelemme?

Minkä tahansa lajin oikeaoppinen harjoittelu on hyväksi niin ruumiille kuin mielelle. Fyysinen ja henkinen harjoittelu vahvistaa lihaksistoa ja luita, alentaa kolesterolia, ehkäisee altistumista erilaisille sairauksille, korkealle verenpaineelle ja diabetekselle. Esports ei poikkea tässä mitenkään perinteisestä urheilusta. Esports-harjoitteluun nuoresta pitäen kuuluu osana niin fyysistä, kuin psyykkistä treeniä taito- ja strategiaharjoitusten lisäksi.

Harjoitteluhan tutkitusti tuottaa endorfiinia kroppaan. Lisääntynyt endorfiinimäärä yhdistettynä säännölliseen harjoitteluun terävöittää omaa keskittymistä ja parantaa mielialaa ja muistia. Mutta tarkoittaako tämä, että hyötyisimme yhtä paljon kuntosalilla viisi kertaa viikossa huhkimisesta, kuin jos vaikka liittyisimme joukkueeseen harjoittelemaan ja kilpailemaan?

Tärkeä pointti, vaikka itse sanonkin. On tutkittu, että jos löytää mukavan lajin ja sopivan joukkueen, jossa harrastaa, niin näiden löydösten mukaan juuri yhdessä harrastamisesta saa monenlaisia hyötyjä, jotka lyövät laudalta yksinään harjoittelemisen fyysiset ja psyykkiset hyödyt. Näin se on myös e-urheilussa eli esportsissa!

Miksi kannattaa kuulua (esports-)joukkueeseen?

Esportsin harrastaminen on parasta ja hyödyllisintä nuorelle silloin, kun hän saa kuulua johonkin ryhmään eli tiimiin eli joukkueeseen. Se, että niitä ei vielä ole nuorille juuri olemassa, on nykyisten esports-toimijoiden vinoutuneen arvomaailman syytä, niin kuin tämän artikkelin alussa tuli hieman avauduttua.

Jotkin joukkueeseen kuulumisen merkittävimmistä eduista ovat psykologisia, jotka syntyvät niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikajänteellä. Osa niistä syntyy siitä yhteenkuuluvaisuuden tunteesta, kun saa olla osa yhteisöä, joka jakaa saman kiinnostuksen kohteen. Joukkueessa opetellaan luottamaan toisiin ja olemaan luottamuksen arvoisia. Autetaan ja otetaan vastaan apua. Ja työskennellään yhdessä kohti yhteistä tavoitetta, jossa jokaista ja jokaisen panosta tarvitaan.

Aito ja pitkäkestoinen sitoutuminen johonkin yhteiseen juttuun, kuten joukkueeseen, ja harrastaminen yhdessä helpottavat myös jatkossa uusien asioiden aloittamista, kuten vaikka kuntoilun tai jonkun toisen harrastuksen. Joukkueeseen kuuluminen auttaa pitämään kiinni rutiineista ja samalla opettaa kurinalaisuutta. Kynnys pettää joukkuetovereiden luottamus olemalla harjoittelematta tai tekemättä omaa osaansa on suuri.

Joukkueurheiluun osallistuminen ja joukkueeseen kuulumisen on todettu vähentävän masennukseen sairastumisen riskiä. Samalla itsetunto ja itsevarmuus voivat saada positiivisen ruiskeen. Tähän on muutamia syitä. Yksi niistä sisältyy harjoitteluun. Harjoittelu ja määrätietoinen työskentely omien taitojen parantamiseksi, erityisesti hyvän valmentajan alaisuudessa, vahvistaa omia henkisiä voimavaroja ja antaa eväitä sisäiseen kasvuun. Nuori ymmärtää, että vaikka hän ei pystyisikään tekemään jotain tänään, niin harjoittelemalla ahkerasti hän pystyy siihen ehkä jo huomenna, tai viimeistään yliyliylihuomenna! Tuo asenne kantaa pitkälle missä tahansa, myös opiskeluissa ja myöhemmin työelämässä.

Toinen hyvä syy on epäonnistumisten kautta tapahtuva oppiminen. Se on yksi kaikista tärkeimmistä urheilun suomista pitkän aikavälin hyödyistä, joita ihminen voi saada. Tappioiden ja epäonnistumisen kautta kasvaa ymmärrys, että tekemällä asioita paremmin ja harjoittelemalla fiksummin, tai mahdollisesti enemmän, voi saavuttaa saman tason, kuin vastustajansa. Samalla myös opitaan hyväksymään, että aina ei voi voittaa, ja että se on ihan normaalia. Ymmärtämällä, että annettuaan parhaansa, on jo voittanut itsensä.

Urheilun kautta opitut periksiantamattomuus ja omien rajojen sekä omien mahdollisuuksien tunteminen auttavat lasta tulevaisuudessa hallitsemaan koulun, työelämän ja ihmissuhteiden aiheuttamia haasteita.

Vaikka oma joukkue ei aina voittaisikaan (tai ei ikinä!), niin osallistumalla aktiivisesti oman joukkueen toimintaan, on jo voittaja itsessään sekä saavuttanut ja hyötynyt paljon. 

Miksi on tärkeää löytää oma juttu?

On aivan ydinjuttu ja tuiki tärkeää, että jokainen löytäisi itselleen sen ikioman joukkueensa ja urheilulajinsa. Joku joukkue on liian kilpailuhenkinen, toinen haluaa vain höntsäillä. Joku peli ei sovellu toiselle, ja toiselle taas se on juuri oikea. Oikean lajin tai pelin löytäminen vie aikansa. Ja se on ihan ok!

Rohkeasti kokeilemalla ja uusiin peleihin tutustumalla voi löytää sen juuri itselle sopivan! Joka sopii juuri omiin tarpeisiin. Ja kun se päivä koittaa, mikään ei ole niin kuin ennen.

Joukkueessa ollaan osa yhteisöä, joka tukee vaikeilla hetkillä. Itsetunto ja -varmuus vahvistuvat. Kommunikoidaan, jaetaan fiiliksiä ja opitaan ottamaan palautetta vastaan. Treenataan omaa fyysistä ja henkistä suorituskykyä ja huomataan kuinka se paranee joka harjoituksen jälkeen. Ja kaikki tämä samalla, kun pidetään hauskaa uusien, jopa elinikäisten, ystävien kanssa!

Siksi Pre-Esports

Miksi olen kuitenkin innoissani e-urheilusta ilmiönä? Siis puhun samasta ilmiöstä, joka tällä hetkellä glorifioi rahapalkintoja, menestystä, kuuluisuutta ja mediahuomiota? Hehkutetaan uraa, joka synnytetään tuhansilla yksinäisillä tunneilla, yksipuolisella puurtamisella neljän seinän sisällä? Ja joka loppuu ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan, jättäen jälkeen loppuunpalaneita, henkisesti rikki olevia nuoria?

Siksi, että siinä on huikea potentiaali yhteiskunnallisena muutosvoimana, joka on täysin alihyödynnetty ja ylenkatsottu. E-urheilu ja pelaaminen ovat monelle lapselle ja nuorelle suuren kiinnostuksen, jopa intohimon, kohde, jolle ei vain ole luotu tarvittavia rakenteita, jotta se perinteisen urheilun tavoin voisi tarjota lapsille ja nuorille kasvattavan, kehittävän ja hauskan tavan harrastaa turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä yhdessä muiden kanssa.

Siksi me täällä School of Gamingissä, eli SOG:ssa, olemme luoneet 9-12 -vuotiaille suunnitellun Pre-Esports -konseptin, jonka tarkoitus on olla yksi konkreettinen toimi korjaamassa e-urheilukulttuurin rakenteellista ongelmaa eli luoda lapsille ja nuorille mahdollisuus harrastaa esportsia hyvässä porukassa, uutta oppien osaavan valmentajan johdolla. 

Tämä ei ole mitään rakettitiedettä, vaan sen on tarkoitus olla “ihan niin kuin mikä tahansa muukin harrastus”, jossa viihdytään ja opitaan paremmiksi lasten kiinnostuksen kohteessa samalla kasvattaen ja kouluttaen heitä. On aika tuoda yhteiskunnallinen missio ja vastuu e-urheiluun!

Minecraft-kesäleirit ovat kuin interaktiivisia näytelmiä

Minecraft-kesäleirit ovat kuin interaktiivisia näytelmiä. Reksi ja Kanslisti-Niina yhdessä päägedumme Aleksi "Kala" Höylän kanssa olemme laittaneet leirikonseptit uusiksi ja uusia sisältöjä tiikerin lailla tankkiin.

Sommaren är här – Opitaan kieliä pelaamalla

Sommaren är här - Opitaan kieliä pelaamalla. Kielen oppimisen kautta avautuu portit monipuoliseen henkilökohtaiseen kasvuun ja ymmärryksen lisääntymiseen.

Lapsistamme ei tule zombeja – Ruutuaika, peliaika vai ohjattu pelikasvatus?

Reksille on tullut paljon kyselyjä lasten kokonaisruutuajasta ja ennaltamäärätystä peliajasta. Mikä on oikea tapa? Ja reksi rientää apuun!

6 tapaa miten lapsesi oppii pelaamalla Minecraftia

Miksi Minecraft Education Edition on ylivertainen opetuspeli? Tässä reksin blogissa avataan 6 tapaa miten lapsesi oppii pelaamalla Minecraftia.

Gamerin ja vanhemman välinen peliturvadiili

Gamerin ja vanhemman välinen peliturvadiili on sopimuspohja, jonka avulla voit parantaa verkkoturvallisuuteen liittyviä asioita perheessäsi.

Mitä ihmettä se School of Gaming oikein tekee?

Ihmetekoja hyvinkin! Saamme lapset oppimaan uusia asioita ilman, että he edes huomaavatkaan sitä. Teemme oppimisesta hauskaa ja motivoivaa.

Viisi ohjetta vanhemmille aiheesta Youtube ja lapset

Reksi ottaa kantaa lasten Youtuben katsomiseen ilman kukkahattuilua tai nipottamista ja antaa viisi ohjetta vanhemmille aiheesta Youtube ja lapset.

Kuinka paljon on liian paljon?

Reksi on saanut postia ja kyselyitä vanhemmilta, että kuinka paljon olisi sopiva määrä antaa lapsen pelata viikossa - "Kuinka paljon on liian paljon?".

10 syytä miksi pelata joukkueessa eikä yksin

Tässä artikkelissä esitetään 10 syytä miksi pelata joukkueessa eikä yksin. Yhteisöissä on voimaa ja 1+1 on enemmän kuin 2.

Pelivinkkejä vanhemmille: Silmäniskumurhaaja Among Us?

Vanhassa vara parempi? Pelivinkkejä vanhemmille: Silmäniskumurhaaja Among Us? -blogi katsastaa yhden nuorison hittipeleistä.