Oletko kiinnostunut lapsesi harrastuksesta? Mikset olisi kiinnostunut myös hänen pelaamisestaan?

Pari vuotta sitten keskustelu mediassa kävi kuumana siitä, kuinka uusi peli, Fortnite, koukuttaa lapsia ja vaikuttaa negatiivisesti heidän elämään. Kuten esimerkiksi koulunkäyntiin, kun itse peli alkaa kiinnostamaan läksyjä enemmän. 

Media tarttuukin herkästi pelaamisen negatiivisiin lieveilmiöihin ja lyö löylyä kiukaalle, jos löytää tarkoitukseen sopivan tarinan. Kuten Englannissa, jossa lööppikirjoituksia saatiin 9-vuotiaan peliriippuvuudesta. Myös Suomessa iltapäivälehdet tarttuvat näihin hanakasti isoin otsikoin.

https://www.mirror.co.uk/news/uk-news/girl-9-rehab-after-becoming-12673590

Valitettavan usein tällainen uutisointi saa pelaamisen näyttämään huonolta harrastuksesta, jossa harvoin on mitään positiivisia asioita lapsen kasvatuksen ja kehityksen kannalta.

Yhden käyttäjän ongelma yleistyy helposti kaikkia pelien parissa aikaa viettävien ongelmaksi. Suurennuslasin alle otetaan jokin tietty, siinä hetkessä suosittu peli, jota kyseinen nuori ongelmapelaaja on pelannut. Aikoinaan se oli Doom, sitten Mortal Kombat tai Counter Strike ja nykyään syytettyjen penkillä on usein ollut Fortnite.

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka Fortniten luoja Epic Games onkin onnistunut tekemään äärimmäisen houkuttelevan pelimekanismin ja sarjakuvamaisen kauniin visuaalisen maailman, niin pelit harvoin itse sisällöllään tai pelimekanismillaan syöksevät lapsia ja nuoria turmioon. 

Aikuisen läsnäolo ja kiinnostus tärkeää

Yleensä ongelmiin johtavan pelaamisen taustalla on muita syitä, jotka vain kärjistyvät pelaamisen seurauksena. 

Verkkopelaamisessa valitettavasti yhden pelaajan ongelmista joutuvat kärsimään myös viattomat sivulliset. Siksipä pelien sisältöjä paljon huolestuttavampaa on ongelmapelaajien aiheuttama häirintä ja kiusaaminen avoimilla peliservereillä. Tästä niin sanotusta “toksisesta käyttäytymisestä” kärsivät sivulliset ja syyttömät nuoret. 

Erityisen tärkeää vanhemman olisikin kiinnittää huomiota peliseuraan ja pelien chateissä tapahtuvaan viestintään. Kenen kanssa pelataan ja millaista kommunikaatio pelaajien välillä on? Jos peliseura on täysin tuntematonta, huomattavasti vanhempaa tai kokeneempaa, voi se aiheuttaa liikaa stressiä ja suorituspaineita. Tällöin myös käytetty kieli voi olla liian rankkaa ja aiheuttaa huonoja kokemuksia, vaikkei suoranaista häirintää tai kiusaamista esiintyisikään.

Se, että lapsi on kiinnostunut ja innostunut jostain asiasta, tulisi nähdä positiivisena ja kannustamisen arvoisena asiana. 

Vanhemmat ovat valmiita panostamaan, jopa uhraamaan, paljon, että lapset löytäisivät hauskan harrastuksen, jossa on kivoja kavereita ja kannustava ympäristö. Monesti he myös haluavat olla mukana lapsensa harrastuksissa ja tietoisia lapsen kehittymisessä niissä. Miksipä ei siis oltaisi kiinnostuneita myös hänen pelaamisharrastuksesta?

Aiemmin julkistimme “Pelikasvattajan ABC-kirjan“. Se kannattaa ehdottomasti lukaista, jos lapsesi on innokas peliharrastaja. Ensi vuonna julkaisemme myös mediakasvatus-kampanjan verkkokiusaamista vastaan yhteistyökumppaneiden kanssa. Siitä lisää myöhemmin!

Pelintäyteisiä syysiltoja toivotellen,

Reksi

PS. Netflixillä muuten pyörii hieno pelien ja pelaamisen historiaa käsittelevä dokumenttisarja High Score, jossa käydään myös läpi pelien aiheuttamaa innostusta nuorten parissa ja näytetään kuinka vanhempien huolta tähän liittyen käsitellään valtiohallinnon ylimmillä portailla asti. Eli kyseessä ei ole uusi ilmiö.

https://www.netflix.com/fi/title/81019087