Koronavirus rantautui ryminällä Suomeen ja sen myötä siirryttiin poikkeusoloihin ensimmäistä kertaa sotien jälkeen (Yle Uutiset 16.3.2020). Arkeen on tullut suuria muutoksia koulujen, kirjaston sekä muiden julkisten tilojen sulkemisen, kokoontumisten rajoittamisen, etätyön lisääntymisen sekä muiden ohjeistusten myötä.

Erityisesti lapsiperheissä on nyt eletty monella tapaa jännittäviä aikoja. Sen lisäksi, että kodeissa on totuteltu lasten kotiopetukseen ja etätöihin, ovat perheenjäsenet nyt normaalia pidempiä aikoja saman katon alla. Perheenjäsenten välit voivatkin olla välillä koetuksella 24/7 -yhteisolemisen vuoksi. Pelaaminen on voinut olla ennen koronavirustakin yksi kiistan aiheista, mutta se voi nousta uudelleen pintaan neljän seinän sisällä olemisen lisääntyessä.

Mitä sitten olisi hyvä muistaa kotien pelikasvatuksessa koronaviruksen aikana – ja myös sen jälkeen? Listasimme muutamia vinkkejä, joilla pääsee alkuun.

1. Tutustu peleihin, joita lapsesi pelaa

Mitä tietoisempi olet niistä peleistä, joita lapsesi pelaa, sitä paremmin pystyt lapsesi kanssa keskustelemaan ja sopimaan kodin pelisäännöistä.

Tutustumalla eri peleihin ja niiden sisällä oleviin pelimekaniikkoihin kuten esimerkiksi tallennus- ja keskeyttämisen mahdollisuuksiin pystytte helpommin sopimaan esimerkiksi sopivia peliaikoja. Pelituntemuksen kehittyessä huomaat, että “Nyt heti peli pois päältä ja syömään!” -lausahdusten sijaan alat luultavasti käyttämään enemmän “Pelaat sen matsin vielä loppuun ja sitten tuut syömään” tai “Pelaa seuraavaan tallennuspaikkaan asti” -sääntöjä.

Tutustumalla peleihin voit oppia myös ymmärtämään paremmin omaa lastasi. Mitkä asiat häntä kiehtovat juuri tässä pelissä ja miksi? Millä lailla hän toteuttaa tässä pelissä itseään? Miten innostus tätä peliä kohtaan heijastuu muuhun elämään ja hänen persoonaan? Mitä pelaaminen merkitsee hänelle, ja mitä se tuo hänen elämään?

2. Pelatkaa yhdessä

Hyvä tapa tutustua lapsesi suosikkipeleihin on pelata niitä yhdessä hänen kanssaan. Korona-aikana kotona oleminen lisääntyy, mikä luo hyvät puitteet perheen yhteisille pelihetkille. Kannattaa rohkeasti tarttua konsoliohjaimeen tai hiireen, vaikka pelaaminen ei olisi ennestään tuttua puuhaa. Lapset voivat innostua, kun pääsevät perehdyttämään omia vanhempiaan pelaamisen saloihin!

Yläkouluikään ehtineitä ei perheen yhteiset pelihetket välttämättä innosta. Se ei silti tarkoita, ettei heitä kiinnostaisi kertoa itselle rakkaasta ja tärkeästä harrastuksesta omille perheenjäsenille. Kannattaa rohkeasti heittää kysymyksiä peleistä, pyytää nuorta näyttämään omaa pelaamistaan tai katsoa hänen kanssaan e-urheiluturnauksia tai pelistriimejä.

3. Pelaaminen lisää hyvinvointia

Koronaviruksen tuomat suuret muutokset arkielämässä aiheuttavat stressiä itse kullekin, erityisesti lapsille ja nuorille. Pelaaminen kuin myös muu mukava tekeminen rentouttaa ja tuo arkeen niitä tärkeitä hetkiä, jolloin koronavirus jää sivummalle. Mielessä jatkuvasti vellovat pelot ja huolet eivät pitkällä tähtäimellä tee hyvää kenenkään mielenterveydelle.

Tärkeää on myös muistaa se, että pelaaminen on hyvä tapa pitää yhteyttä kavereihin ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Tämän päivän verkkopelit ovat pitkälti joukkuepelejä, joissa korostuvat yhdessä toimiminen, vuorovaikutustaidot ja yhteinen hauskanpito. Pelit, erilaiset peliyhteisöt sekä Discord antavat mahdollisuuden kuulumisten kyselyyn ja muuhun sosiaalisuuteen – digiympäristöjen merkitys korostuu erityisesti näinä haastavina aikoina, jolloin toisten näkemistä kasvokkain tulee välttää.

4. Ole armollinen itsellesi

Aloittelevana pelikasvattajana on hyvä muistaa, että kaikkea ei tarvitse oppia kerralla. Anna itsellesi oikeus edetä pienin askelin sekä kysyä niitä “tyhmiä” kysymyksiä (joita ei oikeasti ole). Sanonta “kertaus on opintojen äiti” pätee tässäkin asiassa. Uusien asioiden opettelu vie aina aikaa.

Kannattaa jutella muiden vanhempien kanssa ja kysyä, millaisia pelisääntöjä he ovat kokeilleet ja mitkä niistä ovat toimineet hyvin. Toki on hyvä muistaa, että perheet ovat erilaisia, ja tietyt toimintavat toimivat joillakin paremmin kuin toisilla. Muiden vinkkejä voi poimia ja kokeilla, ja tarvittaessa muuttaa niitä omaan perhearkeen sopivammiksi. Pienten lasten kohdalla pelaamisen rajoja on hyvä miettiä tarkemmin, kun taas teini-ikäisten kohdalla liikkumavaraa voi olla enemmän.

Kun lapsi tai nuori nukkuu riittävästi, viettää aikaa läheisten kanssa, liikkuu ja hoitaa koulu- ja muut velvollisuudet, ei pelaamisesta tarvitse olla huolissaan.

Minna “Mindie” Koirikivi